Ennen luulin, että kaikki menee lopulta oikein päin. Nykyään uskon, että kaikki lopulta häviää.
Olen aina pitänyt itseäni onnekkaana ihmisenä. Kavereita tulvii ovista
ja ikkunoista ja tiedän, että monet pitävät minusta. Olen sosiaalinen
ja osaan ottaa kontaktia ihmisiin.
Silti minusta tuntuu, ettei kukaan lopulta välitä minusta. Paitsi
perheeni tietenkin. Mutta olen vain hauska huvitus, joka keksii elämää
elämään ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa ja järjestää kaiken ja pitää
seuraa ja huoltaa ja hoivaa.
Nyt pelkään, että jos alan oikeasti kirjoittaa ajatuksiani ylös ja
näkyville, alan muuttua siksi ihmiseksi, jona kirjoitan. Joka angstaa
typeriä asioita.
Pitäisi varmaan opetella taipumaan maailman tahtoon. Todeta, että minä
olen pieni ja muiden armoilla ja en voi muuta kuin mennä virran mukana.
Yrittää tehdä muiden virroista leppeämpiä ja toivoa, että joku
helpottaisi minunkin virtaustani ja kääntäisi sen johtamaan mukavaan
pieneen suvantoon, johon voisin jäädä lepäämään.
Olen vielä nuori, mutten teini enää. Luulin, että osaisin elää elämäni
ilman kumppania vierelläni, mutten ole siitäkään enää niin varma. Aina
kun minulla menee hyvin ja minulla on joku vierelläni, koen pärjääväni
yksinkin. Ja heti kun toinen siitä viereltä alkaakin kaikkoamaan
tajuan, että tarvitsin häntä enemmän kuin myönsinkään itselleni. Yritin
suojella itseäni siltä vääjämättömältä hetkeltä, jolloin se toinen
siitä häviää. Kyllähän minä pärjään, minähän olen onnekas. Minä olen
hyvä ja rakastettava. Mukavakin. Älykäs ja pärjään, tietenkin.
Nyt minun pitäisi ehkä sitten taas opetella päästämään irti tämän
kevään kestäneestä ihmissuhteestani. Ei me missään vaiheessa oltu
tosissamme, mutta ei sitä itselleen silloin halunnut myöntää. Ei
halunnut nähdä, että loppu voi tulla koska tahansa. Nyt en voi nähdä,
mihin suuntaan elämä minut seuraavaksi heittää. Paiskaako päin seinää
vai löydänkö jotain muuta. Jonkun muunkin ehkä?
Tekisi mieli jäädä makaamaan sänkyyn ja haaveilla elämästä, joka voisi
olla. Harmi ettei siten voi saavuttaa mitään. Pitää kai käydä taas
taisteluun ja pärjätä.
torstai, 19. kesäkuu 2008
Kommentit